|
|
Post by Krussh on Jun 2, 2005 18:04:11 GMT -5
Koko pienen ikämme luemme kirjoja. Eli aiheena on: minkä kirjan luit viimeksi? Mitä kirjaa luet juuri nyt? Millaisia kirjoja luet? Ja toki vaikutelmat kirjoista mukaan.
Fantasiakirjoja tuli luettua enemmänkin joskus aikoinaan, mutta olen tullut tulokseen notta kartan niitä oman mielikuvitukseni säilyttämisen vuoksi.
Kauhukirjallisuus on taas omaa luokkaansa joista eniten itseäni ovat miellyttäneet kirjailijat kuten Clive Barker ja H.P Lovecraft, toki E.A Poetakin on tullut jonninverran lueskeltua.
TÄLLÄ HETKELLÄ
Tällä hetkellä on kirjastosta lainassa muutama F.Nietzschen kirjaa: Iloinen tiede ja luettavana oleva Epäjumalten hämärä.
Takakannesta:
"Kuinka vasaralla filosofoidaan"
VIIMEKSI
Philip Rothin Amerikkalainen Pastoraali.
Koulusta antoivat luettavaksi. Juutalais-kirja.
Kohtuu huono kirja, sanoisin,että kuiva ja mitään ei mieleen jäänyt(suurinosa kouluista annetuista kirjoista on juuri tällaisia)
"On paljon mitä en kerta kaikkiaan halua tietää.
- Viisaus piirtää tiedollekin rajat."
Friedrich Nietzsche
|
|
|
|
Post by Mordiggian on Jun 2, 2005 18:30:15 GMT -5
Clive Barker ja H.P. Lovecraft ovat kyllä omakohtaisia suosikkeja kauhun saralla, kuten varmasti ainakin ircin puolella istuvat ihmiset jo tietänevät. Myös tuota Nietzscheä on tullut luettua, aivan mukavaa ajatusta sillä miehellä.
TÄLLÄ HETKELLÄ
Anne Ricen melkoisen mielenkiintoinen Interview With the Vampire joka kuitenkin kärsii jokseenkin tylsistä osista joissa Louie (eikä mielikuvasta Brad Pittistä pitkällä letillä voi välttyä) kuvailee asuntoaan tai vastaavaa. Mutta toisinaan kun isketään kova vaihde päällä homma vie tosiaan mukanaan.
Ei kyllä ole mikään teos haastamaan Bram Stokerin klassikkoa Dracula joka omalta osaltaan loi koko hemmetin "goottiromanttista" (kiitos, 69eyes, kiitos tästä mielikuvasta) genreä, mutta silti ihan mukavaa kirjallisuutta. Kauhua tästä ei löydä etsimälläkään, hieman draaman puolelle mennään. Mikähän siinä on, että nykyään ei enää verenimijä tarinoissa uskonnolla ole mitään painoa? Hollywood äksön leffat tietenkin taas luku erikseen, mutta kirjallisuus tarjoaisi niin paljon paremmat mahdollisuudet uskonnollisiin pohdintoihin.
VIIMEKSI
Taisi olla Terry Pratchettin Valon Tanssi. Jotenkin ei vielä tämän britin huumori ole täydessä kukassaan tässä esikoisessa ja esimerkiksi mainio Viikatemies iski paljon paremmin. Tosin hyvät hetkensä tälläkin.
Ja toinen mitä tuli selailtua oli eräänlainen tutkielma joka taisi totella nimeä Atlantis - Kadonnut Manner. Aivan mukavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa oli sekin.
|
|
|
|
Post by Entvölkert on Jun 3, 2005 3:08:01 GMT -5
Itse olen varsin kaikkiruokainen mitä tulee kirjojen lukemiseen, mutta omia suosikkiaihepiirejä ovat mm. hyvin toteutettu fantasia, SciFi, kauhu (varsinkin Lovecraftin tuotanto) ja filosofiset/psykologiset teokset. Sekä tietysti trillerit, vaikkapa Thomas Harrisin Uhrilampaat.
TÄLLÄ HETKELLÄ
Tällä hetkellä menossa on C. G. Jungin Unia, Ajatuksia, Muistikuvia. Elämänkerrallinen teos, jossa Jung ruotii omaa menneisyttään ja unia, joilla on ollut suuri merkitys miehen elämässä. Itse asiassa ensimmäinen Jungin kirja, johon olen tutustunut, ja onhan tämä mielenkiintoinen ja informatiivinen paukku Jungin ajatusmaailmasta.
VIIMEKSI
Nietzschen Antikristus. Oli varsin vaikeata ja mahtipontista tekstiä, ei välttämättä sovellu kärsimättömille. Kirja toimii lähtemättömänä perustana antikristilliselle ideologialle.
|
|
|
|
Post by Krussh on Jun 3, 2005 5:35:27 GMT -5
Nietzschen Antikristus. Oli varsin vaikeata ja mahtipontista tekstiä, ei välttämättä sovellu kärsimättömille. Samaa löytyy Epäjumalten Hämärästä. Pariin otteeseen joutunut palaamaan sivun alkuun ja lukemaan uudestaan, ehkä enemmänkin kuin pariin otteeseen. |
|
Purus
Moderaattori 
Hakaristiretkeilij
Posts: 190
|
Post by Purus on Jun 3, 2005 6:40:18 GMT -5
NYT
Alastair Reynoldsin Ilmestysten avaruus (alkuteos Revelation Space) 700 sivun Scifitiili, vähän meinaa olla paisunutta kamaa, eli kaikkea on perkeleesti, mutta esimerkiksi moneen osaan ympäri galaksia hajonneen ihmiskunnan joistain erityisestä ihmisryhmistä ei kerrota paskaakaan. Teknoscifin piirteitä, mutta implantit tykit ja muut kamat kuitataan pääasiassa sanomalla notta onhan noita ja sekös fetisistiä vituttaa. Vähän hitaasti aukeava juonikin tässä on, mutta kyllästymään ei kumminkaan ole päässyt. Huono tämä ei kumminkaan ole.
JUURI ENNEN
Isaac Asimovin Yö saapuu (alkuteos Nightfall) romaaniksi vuoden 1994 paikkeilla paisutettu novelli. Scifiä tämäkin. Etenee perkeleen hitaasti ja alusta voisi hypätä suoraan puoleenväliin, eli itse pimennykseen missä alkaa tapahtua. Ei edes vihjettäkään teknoscifistä, Kalgashin asukkailla ei ole yhtään mitään värkkiä missään, laiskoja juutalaisia. Ododukset oli kyllä aika matalalla, onhan kyseessä sentään klassikko (kirosana), joka tarkoittaa väistämättä sitä nottei sitä voi perkele lukia kukaan muu kuin kirjastontäti kusi housuissa ja paska kämmenellä kynttilänvalossa tammikuussa ulkona hangessa saatana kahdeksantoista asteen pakkasessa.
|
|
|
|
Post by Mordiggian on Jun 3, 2005 7:19:13 GMT -5
Teknoscifin piirteitä, mutta implantit tykit ja muut kamat kuitataan pääasiassa sanomalla notta onhan noita ja sekös fetisistiä vituttaa. Kuiva kuittaus. Laiska kirjoittaja? Juu, tuossa juuri kävin kirjaston täteiltä anastamassa tuon Antikristus -teoksen. On se jo tullut joskus amis aikoina luettua, mutta muistin virkistykseksi pitää lukea ja ovathan nuo omatkin näkemykset muovautuneet, että teksti saattaa osoittautua aikalailla erilailla aukeavaksi kun on vanhentunut ja kalkkiutunut. |
|
|
|
Post by Memoria on Jun 3, 2005 15:14:25 GMT -5
Viimeksi tuli luettua Nietzschen omaelämänkerta Ecce Homo (muistaakseni), hieman oli vaikeuksia lukiessa, mutta mutta, hullun kirjoitustahan se kirja oli. Ihan mielen kiintoinen lukukokemus.
|
|
|
|
Post by Entvölkert on Jun 16, 2005 6:05:36 GMT -5
Dick, Philip. K: Alfan Kuun Lapset
SciFI-romaani, joka poikkeaa normaalista Star Trek -hutusta siten, että tekstistä saattaa rivien välistä löytää apokalyptisiä viestejä ja enteitä, jotka pystyy tiedostamaan tästä nykyisestä maailmanmenosta. Mielenkiintoisena viittauksena kirjasta löytyy myös kritiikkiä globalisaatiosta ja kuinka lopulta ihminen taantuu globalisaation seurauksena.
Goethe, Johann Wolfgang von: Faust I
Tohtori Johann Faustiin elämään pohjautuva runokirja, jossa Faust myy sielunsa Mefistofeleelle, eli itse paholaiselle. Käsite faustinen ihminen on tullut tutuksi Goethen ansiosta; ihminen, joka pyrkii tavoitteissaan eteenpäin, eikä koskaan jää makaamaan laakereilleen. Hankalasta formaatista huolimatta tutustumisen arvoinen yleisteos.
|
|
|
|
Post by Entvölkert on Jun 29, 2005 10:32:05 GMT -5
Ne, joita kiinnostaa tämän neo-natsismin äidin, eli Savitri Devin kirjoitukset, niin kurkatkaapa tänne: library.flawlesslogic.com/1d.htmHänen kirjoituksistaan löytyy mm. mielenkiintoisia ajatuksia siitä, kuinka hinduismi on ainoa todellisen vapaa arjalaisuskonto, sekä kritiikkiä ihmisten suhtautumista luontoon ja eläimiin humanististen arvojen ajaessa nyky-yhteiskunnassa edelle. Suosittelen tutustumaan. |
|
Purus
Moderaattori
Hakaristiretkeilij
Posts: 190
|
Post by Purus on Jul 15, 2005 16:48:45 GMT -5
Viimeksi meni:
Philip K. Dickin Ruukunkorjaaja (alkup. Galactic Pot-Healer).
Aikalailla vakio PKD -meininki, häiriintynyttä väkiä, sakiaa tapahtumaa ja järjetöntä tunnettä. Perus PKD:iä, kannattaa lukia jos sedän kirjaset iskee, tai jos tuollaanen dystopistisesta maailmasta surrealistiseen siirtyminen on kauraa.
Ja nyt:
Neal Stephensonin Snow Crash, kyberpunkkia monin eri vivahtein. Vähän harhaileva tyyli Stephensonin pojalla. Raakasti pirstaloitunut dystopinen maailma, isoja monopoleja, järjestäytynyttä rikollisuutta, kyberavaruus (tässä Metaverse). Peruskamaa. Sivuhuomiona: löytyy ainuastaan englanninkielisenä Alavuren ja Ähtääjäin kirjastokomplekseista.
|
|
Purus
Moderaattori
Hakaristiretkeilij
Posts: 190
|
Post by Purus on Jul 15, 2005 16:57:33 GMT -5
Koko pienen ikämme luemme kirjoja. Millaisia kirjoja luet? Ja toki vaikutelmat kirjoista mukaan. Kyllähän nua tuanne scifin puolelle tahtoo pääosin päästä, mutta ei tietenkään rajoitu vain siihen. Aika usein menöö jokin H.P. Lovecraftin tyyliin rustailtu kauhu ja joskus välissä rillerit. Alternative history -tyylisuunnalla on myös oma paikkansa. Myös satiirinen/komedinen paska uppoaa, mainittakoon T. Pratchett aikamoisena velhona ja Douglas Adams. Fantasia nyt ei niin paljua nappaa, mutta kyllä niitäkin on paremman puutteessa tullut luettua. |
|
|
|
Post by Entvölkert on Jul 16, 2005 3:30:25 GMT -5
Hyvänä fantasiana mainittakoon Margaret Weissin ja Tracy Hickmanin kollabraatio-romaanit. Jotkut saattavat pitää heikäläisten tyyliä kirjoittaa ja luoda hahmoja turhankin "ei-vakavana", mutta mielestäni ovat yleensä onnistuneet luomaan aidosti kiinnostavia tarinoita.
|
|
|
|
Post by Mordiggian on Jul 16, 2005 7:25:25 GMT -5
Tuohon Douglas Adamsiin kyllä pitäis perehtyä.. Mitä siitä nyt on kuullu niin tuntuis kokolailla olevan Pratchett henkistä kynäilyä mitä tulee pikkunokkeluuksiin ja paskaan huumoriin.
|
|
Purus
Moderaattori
Hakaristiretkeilij
Posts: 190
|
Post by Purus on Nov 9, 2005 15:03:55 GMT -5
Knut Faldbakkenin Miehen päiväkirja (Adams Dagbok) alkaa pikkuhiljaa kääntyä lopuilleen. Kuivaakin kuivempi raina, jonka selkeimpänä piirteenä jatkuva toisto. Melkein kolme kuukautta meni tämän lukemiseen, vaikka sivuja kaikki se saman paskan jauhaminen poisluettuna on varmaan 5 tai 6. Yhtä tarinan huippukohtaa (väkivaltaa) ja muutamia tyylikkäitä sanakikkailuja lukuuonttamatta turha laitos.
Jumalauta perkele, en enää ikinä lue mitään kirjaa missä ketään ei tapeta. Itse asiassa ehdotankin notta keräämmä adressin eruskunnalle notta säätääsivät lain joka pakottaasi kustannusyhtiöt painamaan tappolukemat kirjojensa takakansiin. Valivalivali
|
|
|
|
Post by Entvölkert on Jan 30, 2006 11:08:28 GMT -5
Tässä joku aika sitten tuli luettua Albert Zollerin Hitlerin Yksityissihteeri Kertoo ja Tapio Tammisen Pahan viehätys: Natsismin ja terrorin alkulähteillä, molemmat enemmän taikka vähemmän epäkorrektia luettavaa.
Pieni kuvaus molemmista:
Ensin mainittu on nimensä mukaisesti kokoelma Christa Schroederin muistelmista, joissa ruoditaan historiamme suurimpiin johtajiin kuuluvan A. Hitlerin persoonallisuutta ja elämää lähes 12 vuoden ajalta. Kirjaa lukiessa saattaa huomata pari tärkeää piirrettä Hitleristä: Lähipiiriläiset kuvaavat häntä erittäin huumorintajuisena ja lämpimänä ihmisenä, kun taas poliittisena kansan johtajana häikäilemätön mutta tehokas soturi, joka on valmis uhraamaan itsensä ja muut paremman tulevaisuuden toivossa. Valitettavasti lukuisat sairaudet ajoivat Hitlerin täydelliseen kyvyttömyyteen johtaa kansansa pois juutalaisesta ikeestä. Valaiseva kirja kaikin puolin - suosittelen! HUOM! KYSEESSÄ PUOLUEELLINEN ARVIO!
Jälkimmäisessä kirjassa kulttuuri-antropologi ja filosofian tohtori Tamminen kuvailee melkoisen yksityiskohtaisesti Kolmannen Valtakunnan aikaisen Saksan ja indo-eurooppalaista kansallista yhteyttä sekä arjalaisen miehen alkuperää. Toki kirjassa mietitään muidenkin ääriliikkeiden toimintaa, mutta keskeisinä pointtina on kysymys modernin ihmisen paluusta omille juurilleen. Miksi ihmiset ovat tyytymättömiä nykyiseen tilaan maailmassa? Vastaus löytyy menneisyydestä. Pirun kovaa paskaa tämäkin, ilahduin varsinkin siitä informaatiomäärästä, joka kirjassa esiintyy. Tosin kuvaus BM:stä kirjan alussa on "hieman" väärä, heh.
|
|
