Post by Mordiggian on Feb 4, 2005 18:59:37 GMT -5
Ajattelin alkaa pitämään henkilökohtaisesti tapahtumalokia omaan käyttööni aloittamastamme kampanjasta, mutta koska kaikki pelaajat kuuluvat murhamieli (tm) joukkioon niin pidänpä sitä täällä niin saavat muutkin kerrata mitä tapahtui. Eli pääasiallisena kohderyhmänä Purus, The Sadist ja Lycanthropy, mutta koskapa tämä on tällainen kaikenjauhanta palsta niin mikänottei.
Tämä samalla toimii melko hyvin kuvauksena siitä kuinka vapaamuotoisia viestejä/asioita tänne on luvallista lähetellä...
Päivä 1:
Ivar Bor ja Thogen istuskelivat satamatavernassa jossa heidän mukaansa liittyi Thog Taranuksenpojan mukana Nordheimin kylään saapunut historioitsija Hårald. Hetken kuulumisia vaihettuaan Hårald pyysi parivaljakkoa lyöttäytymään hänen porukkaansa sillä hän kaipasi matkaseuraa etelään, Norfellin niemimaalle.
Yksissä tuumin miehet lähtivät kyselemään mahdollisia laivoja etelän suuntaan sekä päivittelemään matkustusvarustuksiaan. He päätyivät soturikiltaan josta uskoivat saavansa apua sekä varuste-, että kyytipoliittisiin ongelmiinsa. Apua heille luvattiinkin, mikäli he suostuisivat liittymään killan riveihin, joka edellytti kuitenkin taistelutaidon osoitusta harjoitusmuotoisessa taistelussa. Seikkailijat hyväksyivät haasteen ja heille annettiin puiset aseet sekä hieman varusteita ja yksitellen heidän eteensä tuotiin taistelijoita killan riveistä. Ensimmäisenä kehään astui porukan suurikokoisin, Thogen. Hetken aikaa lämmiteltyään ja ilmaa huidottuaan Thogen ratkaisi ottelun murtamalla vastustajansa jalan. Hänet hyväksyttiin. Seuraavaksi oli hieman hitaamman metsästäjän Ivar Borin vuoro. Tämä saattoi nopeasti vastustajansa lasaretti kuntoon ja oli valmis killan riveihin. Myös historioitsija-soturi Hårald iski miehensä ketoon ja näin oli sankarvaljakkomme killan alinta kastia ja valmiina kakkahommiin joihin muut eivät jaksaneet vaivautua.
He myös saivat tiedon siitä, että Thog Taranuksenpoika etsi suojakseen sotilaita matkalle etelää kohti. Tämä oli suuntaamassa niin ikään Norfellin niemimaalle, joskaan ei samaan kaupunkiin mihin Håraldin tie veisi. Miehet ottivat pestin vastaan ja kuulivat, että laiva lähtisi kahden päivän kuluttua. Onneksi sotureiden killasta löytyi muutamia tehtäviä täksi ajaksi, he saisivat aikansa kulumaan sekä kartuttaisivat hieman matkakassaansa.
Ensimmäiseksi komennuksekseen miehet valitsivat rosvopäällikkö Hlatin toimittamisen oikeuden eteen. Hetken aikaa kyseltyään ja kommellettuaan miehet pääsivät tämän lukittuun huoneeseen satamatavernassa. Seurasi hieman mielipiteiden vaihtoa, Hlot yritti ostaa vapauttaan huomattavalla summalla rahaa, Hårald ja Thogen miettivät keskenään asiaa hetken jona aikana Ivarilla kuitenkin välähti. Hän nappasi miekkansa ja iski Hlatia, tämä kuitenkin oli varautunut ja torjui iskun näppärästi kilvellään. Tästä tilanteen saamasta käänteestä innostuneen roteva Thogen nappasi kirveensä ja iski Hlatin vasemman käden irti. Ivar oli heti myös tilanteen tasalla ja nappasi rosvon vyön laukkuineen omaan talteensa. Vaikeroiva, hätinä tajuissaan pysyvä ja sian lailla vuotava kriminaali saatiin sitten toimitettua iltapäivän mittaan soturikillan huomaan.
Saatuaan palkkionsa he ilmoittautuivat metsästämään alueen karjaa terrorisoineen karhun. Parin tunnin samoilu kylän liepeillä ei tuottanut tulosta kunnes lopulta rapinaa alkoi kuulumaan. Thogen päätti jättää eräänlaisen ansan ja tipautti Hlatin irronneen käden maahan samalla kun sankarit korkeaotsaiset juoksivat hieman piiloon. Karhu löntystelikin paikalle ja alkoi nuuskimaan jo hieman elotonta kättä. Tällöin Ivar nappasi heittokeihäänsä ja sinkosi sen karhua kohti. Osumaa ei tullut vaan karhu raivostui, nousi takajaloilleen ja alkoi elämöimään. Lähes kylmähermoinen Ivat nappasi seuraavan keihään ja paiskasi sen karhua kohti. Tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta vaan karhu havaitsi miehet ja alkoi ryntäämään päin. Vielä oli aikaa yhdelle keihäälle jonka Ivar sinkosi suoraan kohti päinjuoksevaa petoa. Keihäs upposi syvälle tämän olkalihakseen joka hillitsi olentoa juuri sen verran, että miekat ja kirveet kerittiin esiin kiskomaan. Karhui huitaisi käpälällään armottomasti, mutta ei osunut Ivariin vaan vei mennessään kohtalaisen kokoisen koivun. Haavoittunut eläin ei oikein mahtanut hirveitä paria miekanterää ja huomattavan kokoista kirvettä vastaan vaan kaatui nopeasti. Siitä saatiin talja, killalle lihaa ja taas pari kolikkoa taskunpohjalle. Miehet saivat myös kuulla, että heidän tulisi toimittaa eräs paketti heidän merimatkansa määränpään paikalliseen kiltaan. Homma otettiin toki vastaan.
Illalla tavernassa nuotion ja kolpakon ääressä Thogen ajatuksissaan yritti koristella kypäränsä karhunpäällä, mutta ei oikein osannut.. Tuloksena oli, että kypärä ja kiinnitetty karhunpää tuijottivat vastakkaisiin suuntiin.
Päivä 2:
Jätkät nukkuivat päiväkahteen jonka jälkeen taas mentiin tarjoutumaan hommiin soturikiltaan. Tosin Thogen mennessään vei kypäränsä fiksattavaksi markkina-aukion kivalle vaatettaja rouvalle. Muutama varas oli varastanut vartijain kapteenilta arvokkaat teräshanskat ja nehän oli takaisin haettava (perkele, koittakaa itse keksiä jotain muuta kun "tapa joku", "hae jotain" tai "tapa joku ja hae jotain" tehtäviä) joten ei kun matkaan. Viemäriverkosto oli mukava tuttavuus sekä epäloogisuutensa, että omalaatuisen arominsa puolesta. Kuljettuaan viemäreissä hetken he kuulivat ääntä jota Thogen lähti tarkastamaan hiljalleen. Noustuaan muutaman portaan tasanteelle kuului sujahdus ja nuoli upposi syvälle tämän vasempaan jalkaan. Tämän voimasta hän pudotti soihtunsa tasanteelle ja kaatui veteen, kuului lotinaa kun joku juoksi kohti. Pikaisesti kirveensä varassa nousten ja uuden soihdun vanhan liekistä sytyttäen Thogen alkoi peräytymään kohti risteystä viemärissä jossa Hårald ja Ivar olivat asemissa.
Mies juoksi vimmatusi haavoittuneen Thogenin perässä eikä näinollen kulmauksessa huomannut Håraldin sivaltavaa miekkaa joka iski miehen tainnoksiin. Tutkittuaan syvemmälle he löysivät huoneen jossa oli muutama kirstu. Pussillinen jalokiviä, melkoinen läjä rahaa sekä kapteenin teräshanskat olivat pelastetut. Jälleen kilisi tilipussi.
Thogenin kypärä saatiin korjattua, Ivar myi taljansa kapakan pitäjälle ja Hårald paneutui tarkemmin Nordheimin historiaan. He varustelivat itseään merimatkaa varten ja hommailivat kuivamuonaa viikon varalle. Illan saapuessa Ivar käyskenteli kaupungin katuja ja päätyi merimiesten kiltaan jossa hän hetken aikaa juteltuaan sai hyvää pohjatietoa veneiden käsittelystä ja oppi pari asiaa purjehduksesta (ja tuli vielä takaisin tarjoamaan kolpakolliset sahtia). Iltaa kohden porukka vetäytyi unille.
Päivä 3:
Puolikuuden aikoihin aamulla sitten oltiinkin jo killasta hakemassa lähetystä ja hieman myöhemmin satamassa seuraamassa laivan lastausta. Seitsemän aikoihin matka alkoi. Vuorokauden verran aluksi rantaa pitkin purjehtien ja niemen kärjestä suoraan etelään suunnattuaan he alkoivat saapumaan Norfellin rannoille. Hiljalleen lipuen etelää päin miehet huomasivat muutaman laivan saapuvan heidän lähelleen. Ivar kyseli hieman kapteenilta, että onkos tämä ihan asiaan kuuluvaa. Kapteeni naureskeli ja sanoi, että tämä oli aivan sovittua.
Muutaman tunnin jälkeen jo kohde alkoikin avautua heidän edessään, hieman Nordheimia pienempi satamakaupunki jossa oli muutamia torneja maisemaa hallitsemassa. Laivat lipuivat hiljalleen peräkkäin. Miehet seurailivat kylän elämää kannelta kunnes yllättäen jokainen kolmesta laivasta ampui täyslaidallisen kanuunoillaan kylää kohti. Paljoa eivät parat kerinneet reagoimaan kun jo toinen laidallinen lähti kohti kylää. Thogen kyseli hieman, että mistä on kyse johon kapteeni vastasi tämän olevan kalavelkoja. Kapteeni maksoi palkan, he vain tekivät työtään, joten ei auttanut kuin katsoa. Pian kahdesta laivasta alkoi porukkaa loikkia rantaveteen rantaa kohti kahlaten. Armottomasti he teurastivat jokaisen joka vastaan tuli.
Tästä tilanteesta olisi tarkoitus jatkella.
---
Tämä samalla toimii melko hyvin kuvauksena siitä kuinka vapaamuotoisia viestejä/asioita tänne on luvallista lähetellä...
---
Rune Quest: Karhunkaataja
Pelinjohtaja:
Serpentum
Pelaajat:
Purus (Ivar Bor)
The Sadist (Hårald)
Lycanthropy (Thogen)
Viikinki/fantasia henkinen
seikkailu muinaisten skandinaavisten
uskontojen henkeen.
---
Rune Quest: Karhunkaataja
Pelinjohtaja:
Serpentum
Pelaajat:
Purus (Ivar Bor)
The Sadist (Hårald)
Lycanthropy (Thogen)
Viikinki/fantasia henkinen
seikkailu muinaisten skandinaavisten
uskontojen henkeen.
---
Päivä 1:
Ivar Bor ja Thogen istuskelivat satamatavernassa jossa heidän mukaansa liittyi Thog Taranuksenpojan mukana Nordheimin kylään saapunut historioitsija Hårald. Hetken kuulumisia vaihettuaan Hårald pyysi parivaljakkoa lyöttäytymään hänen porukkaansa sillä hän kaipasi matkaseuraa etelään, Norfellin niemimaalle.
Yksissä tuumin miehet lähtivät kyselemään mahdollisia laivoja etelän suuntaan sekä päivittelemään matkustusvarustuksiaan. He päätyivät soturikiltaan josta uskoivat saavansa apua sekä varuste-, että kyytipoliittisiin ongelmiinsa. Apua heille luvattiinkin, mikäli he suostuisivat liittymään killan riveihin, joka edellytti kuitenkin taistelutaidon osoitusta harjoitusmuotoisessa taistelussa. Seikkailijat hyväksyivät haasteen ja heille annettiin puiset aseet sekä hieman varusteita ja yksitellen heidän eteensä tuotiin taistelijoita killan riveistä. Ensimmäisenä kehään astui porukan suurikokoisin, Thogen. Hetken aikaa lämmiteltyään ja ilmaa huidottuaan Thogen ratkaisi ottelun murtamalla vastustajansa jalan. Hänet hyväksyttiin. Seuraavaksi oli hieman hitaamman metsästäjän Ivar Borin vuoro. Tämä saattoi nopeasti vastustajansa lasaretti kuntoon ja oli valmis killan riveihin. Myös historioitsija-soturi Hårald iski miehensä ketoon ja näin oli sankarvaljakkomme killan alinta kastia ja valmiina kakkahommiin joihin muut eivät jaksaneet vaivautua.
He myös saivat tiedon siitä, että Thog Taranuksenpoika etsi suojakseen sotilaita matkalle etelää kohti. Tämä oli suuntaamassa niin ikään Norfellin niemimaalle, joskaan ei samaan kaupunkiin mihin Håraldin tie veisi. Miehet ottivat pestin vastaan ja kuulivat, että laiva lähtisi kahden päivän kuluttua. Onneksi sotureiden killasta löytyi muutamia tehtäviä täksi ajaksi, he saisivat aikansa kulumaan sekä kartuttaisivat hieman matkakassaansa.
Ensimmäiseksi komennuksekseen miehet valitsivat rosvopäällikkö Hlatin toimittamisen oikeuden eteen. Hetken aikaa kyseltyään ja kommellettuaan miehet pääsivät tämän lukittuun huoneeseen satamatavernassa. Seurasi hieman mielipiteiden vaihtoa, Hlot yritti ostaa vapauttaan huomattavalla summalla rahaa, Hårald ja Thogen miettivät keskenään asiaa hetken jona aikana Ivarilla kuitenkin välähti. Hän nappasi miekkansa ja iski Hlatia, tämä kuitenkin oli varautunut ja torjui iskun näppärästi kilvellään. Tästä tilanteen saamasta käänteestä innostuneen roteva Thogen nappasi kirveensä ja iski Hlatin vasemman käden irti. Ivar oli heti myös tilanteen tasalla ja nappasi rosvon vyön laukkuineen omaan talteensa. Vaikeroiva, hätinä tajuissaan pysyvä ja sian lailla vuotava kriminaali saatiin sitten toimitettua iltapäivän mittaan soturikillan huomaan.
Saatuaan palkkionsa he ilmoittautuivat metsästämään alueen karjaa terrorisoineen karhun. Parin tunnin samoilu kylän liepeillä ei tuottanut tulosta kunnes lopulta rapinaa alkoi kuulumaan. Thogen päätti jättää eräänlaisen ansan ja tipautti Hlatin irronneen käden maahan samalla kun sankarit korkeaotsaiset juoksivat hieman piiloon. Karhu löntystelikin paikalle ja alkoi nuuskimaan jo hieman elotonta kättä. Tällöin Ivar nappasi heittokeihäänsä ja sinkosi sen karhua kohti. Osumaa ei tullut vaan karhu raivostui, nousi takajaloilleen ja alkoi elämöimään. Lähes kylmähermoinen Ivat nappasi seuraavan keihään ja paiskasi sen karhua kohti. Tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta vaan karhu havaitsi miehet ja alkoi ryntäämään päin. Vielä oli aikaa yhdelle keihäälle jonka Ivar sinkosi suoraan kohti päinjuoksevaa petoa. Keihäs upposi syvälle tämän olkalihakseen joka hillitsi olentoa juuri sen verran, että miekat ja kirveet kerittiin esiin kiskomaan. Karhui huitaisi käpälällään armottomasti, mutta ei osunut Ivariin vaan vei mennessään kohtalaisen kokoisen koivun. Haavoittunut eläin ei oikein mahtanut hirveitä paria miekanterää ja huomattavan kokoista kirvettä vastaan vaan kaatui nopeasti. Siitä saatiin talja, killalle lihaa ja taas pari kolikkoa taskunpohjalle. Miehet saivat myös kuulla, että heidän tulisi toimittaa eräs paketti heidän merimatkansa määränpään paikalliseen kiltaan. Homma otettiin toki vastaan.
Illalla tavernassa nuotion ja kolpakon ääressä Thogen ajatuksissaan yritti koristella kypäränsä karhunpäällä, mutta ei oikein osannut.. Tuloksena oli, että kypärä ja kiinnitetty karhunpää tuijottivat vastakkaisiin suuntiin.
Päivä 2:
Jätkät nukkuivat päiväkahteen jonka jälkeen taas mentiin tarjoutumaan hommiin soturikiltaan. Tosin Thogen mennessään vei kypäränsä fiksattavaksi markkina-aukion kivalle vaatettaja rouvalle. Muutama varas oli varastanut vartijain kapteenilta arvokkaat teräshanskat ja nehän oli takaisin haettava (perkele, koittakaa itse keksiä jotain muuta kun "tapa joku", "hae jotain" tai "tapa joku ja hae jotain" tehtäviä) joten ei kun matkaan. Viemäriverkosto oli mukava tuttavuus sekä epäloogisuutensa, että omalaatuisen arominsa puolesta. Kuljettuaan viemäreissä hetken he kuulivat ääntä jota Thogen lähti tarkastamaan hiljalleen. Noustuaan muutaman portaan tasanteelle kuului sujahdus ja nuoli upposi syvälle tämän vasempaan jalkaan. Tämän voimasta hän pudotti soihtunsa tasanteelle ja kaatui veteen, kuului lotinaa kun joku juoksi kohti. Pikaisesti kirveensä varassa nousten ja uuden soihdun vanhan liekistä sytyttäen Thogen alkoi peräytymään kohti risteystä viemärissä jossa Hårald ja Ivar olivat asemissa.
Mies juoksi vimmatusi haavoittuneen Thogenin perässä eikä näinollen kulmauksessa huomannut Håraldin sivaltavaa miekkaa joka iski miehen tainnoksiin. Tutkittuaan syvemmälle he löysivät huoneen jossa oli muutama kirstu. Pussillinen jalokiviä, melkoinen läjä rahaa sekä kapteenin teräshanskat olivat pelastetut. Jälleen kilisi tilipussi.
Thogenin kypärä saatiin korjattua, Ivar myi taljansa kapakan pitäjälle ja Hårald paneutui tarkemmin Nordheimin historiaan. He varustelivat itseään merimatkaa varten ja hommailivat kuivamuonaa viikon varalle. Illan saapuessa Ivar käyskenteli kaupungin katuja ja päätyi merimiesten kiltaan jossa hän hetken aikaa juteltuaan sai hyvää pohjatietoa veneiden käsittelystä ja oppi pari asiaa purjehduksesta (ja tuli vielä takaisin tarjoamaan kolpakolliset sahtia). Iltaa kohden porukka vetäytyi unille.
Päivä 3:
Puolikuuden aikoihin aamulla sitten oltiinkin jo killasta hakemassa lähetystä ja hieman myöhemmin satamassa seuraamassa laivan lastausta. Seitsemän aikoihin matka alkoi. Vuorokauden verran aluksi rantaa pitkin purjehtien ja niemen kärjestä suoraan etelään suunnattuaan he alkoivat saapumaan Norfellin rannoille. Hiljalleen lipuen etelää päin miehet huomasivat muutaman laivan saapuvan heidän lähelleen. Ivar kyseli hieman kapteenilta, että onkos tämä ihan asiaan kuuluvaa. Kapteeni naureskeli ja sanoi, että tämä oli aivan sovittua.
Muutaman tunnin jälkeen jo kohde alkoikin avautua heidän edessään, hieman Nordheimia pienempi satamakaupunki jossa oli muutamia torneja maisemaa hallitsemassa. Laivat lipuivat hiljalleen peräkkäin. Miehet seurailivat kylän elämää kannelta kunnes yllättäen jokainen kolmesta laivasta ampui täyslaidallisen kanuunoillaan kylää kohti. Paljoa eivät parat kerinneet reagoimaan kun jo toinen laidallinen lähti kohti kylää. Thogen kyseli hieman, että mistä on kyse johon kapteeni vastasi tämän olevan kalavelkoja. Kapteeni maksoi palkan, he vain tekivät työtään, joten ei auttanut kuin katsoa. Pian kahdesta laivasta alkoi porukkaa loikkia rantaveteen rantaa kohti kahlaten. Armottomasti he teurastivat jokaisen joka vastaan tuli.
Tästä tilanteesta olisi tarkoitus jatkella.
---
